Pitkä viikotuinloppu takana.

Näin se pitkäin viikonloppu lähentelee loppuaan.
Viikonloppuun mahtui hauskanpitoa ja kotoilua. Perjantai alkuillasta kokoontui ystäviä mun synttärijuhliin. Ruokaa, juomaa ja iloista seurustelua siitä oli ilta tehty :o) Vaikka ikä on vain nurmeroita, niin siltikin aika on mennyt luvattoman nopeasti, ai, minäkö täytin jo 46 vuotta? Totta, vaikka juurihan minä täytin 18, sitten 29 jonka jälkeen aika alkoi rientää nopeammin ja yhänopeammin, joten perjentaina 28 syyskuuta, napsahti ikää jo 46 vuotta. Sanotaan näin, että päivä päivältä ja iän myötä sitä viisastuu, miltäköhän tuntuu sitten 4 vuoden päästä, kun ikää on jo 50?

George Carlinin ajatuksia ikääntymisestä.

Ainoa ajanjakso elämässämme jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.

'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!
Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,
tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'
'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)
Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.
Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.
Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)
Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,
ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.
(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)
Ennen kuin huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki
mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
 Etpä olisi uskonut!

Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30,
 LÄHESTYT neljääkymmentä, SAAVUTAT 50
ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!
Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.
Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;
'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!

KUINKA PYSYÄ NUORENA? 

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
 Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
 Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10. Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
Elämää ei mitata

hengenvetojen määrällä,

vaan niiden hetkien määrällä,

jotka saavat

henkemme salpautumaan

Meidän kaikkien pitäisi elää

täyttä elämää joka päivä.

Hyvää huomenta tiistai..

Ihanan rauhallinen aamu..
syksyinen ilma jatkuu, ei niin sateisena kuin eilen, kohta taas tennarit jalkaan ja kävellen töihin. Nuo aamukävelyt ovat ihania, happirikkaassa ilmassa. Lähellä keskustaa asumisessa on paljon hyviä asioita, kaikki on lähellä, työpaikkakin. Olen nauttinut täysillä tästä meidän uudesta kodista, ihana tunne kuin jää myös sitä ihan omaa aikaa, ilman "tukkaputkella" menoa.

Elämä on saanut uusia piirteitä.. mieletön työ taakka on paljon pienempi kun kuin vuosi sitten tähän aikaan. Vihdoin olen oppinut tekemään asioita ilman paineita, kiirettä ja loputonta työtaakkaa. Turha kai todeta, että miksi vasta nyt, sillä näinhän se elämä menee. Monet asiat ovat onneksi laittaneet elämän arvoja uusiksi. Kaikki ei aina ole itsestään selvyyksiä. Ihanat pienet joskus jopa suuret arjen ilot tuovat sisältöä elämään.

Tehdään päivästä hyvä, nautitaan ja hymyillään - koskaan ei ole myöhäistä kääntää uusi lehti elämässä - mä tein sen kesäkuun lopussa :o))

Sateinen sunnuntai

Maisema muuttuu päivä päivältä, lehdet värjääntyvät punaisen ja oranssin kautta keltaiseen. Pudonneiden lehtien takaa alkaa häämöttämään kerrostalo, jota tuskin keskikesällä näkyi. Syksy tekee tuloaan ja tänään se tuntuu olevan lähellä,  sateen ja tuulen vuoksi - toisaalta ollaan jo syyskuun lopulla joten on kai(?) turha enää odottaa niitä lämpimiä syyspäiviä.

Ajatukset karkaavat menneeseen kesään! Kivoja muistoja, jotka taas kantavat pitkälle. Syksy on mennyt huimaa vaihtua ja kohta onkin syysloma ovella, jonka jälkeen voi täysillä odottaa sitä vuoden kohokohtaa, matkaa lämpimään ja nauttia Joulun palmujen alla, voi taivas kuinka sitä taas kaipaakaan.

Huomenna alkaa taas arki, viikonloppu meni taas kuin siivellä, turhan nopeasti - jotenkin toivoisi, että viikonloppu voisi olla päivän pidempi.

Perjantaina vietin ystäväni kanssa kivaa iltaa, hiukan hyvää juomaa, iloa, naurua, pizzaa ja uusia tuttavuuksia - tälläisiä iloja pitäsi olla useammin, niistä saa kivaa virtaa, perusarkeen :o))

Kokeilin tänään taas neidin uutta kameraa ja kummasti nuo musta-harmaa-valkoiset teemat lisääntyvät kodissamme. Vanha on jätetty taakse ja uusi tuo tervetullutta vaihtelua elämääni.

Nautitaan sunnuntaista, oleilusta ja hyvästä olosta.

Aurinkoinen sunnuntai ja muikku ja pottu -markkinat

Ihana Sunnuntai...
ja ihana makuelmäys, savustetut muikut ja lohta, uunituoreena muikku ja pottu -markkinoilta, satamatorilta. Ilma suorastaan houkutteli satamaan, jossa ihanaa ihmisvilinää, jopa ruuhkaksi asti.
Miten ihanasti aurinko lämmitti, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta neiti piti viedä töihin.

Kotiin tuliaisiksi kalaherkkuja, lampaantalja ja tietenkin auringonkukat, jotka loistavat parvekkeella :o)

Jälleen kerran on todettava, että kuinka kaunis onkaan Lappeenrannan satama. Mieli lepää siellä kävellessä. Vaikka syksy on ihanaa aikaa, silti on todettava se, että talven tulo hiljentää sataman ja koko kaupungin. Iloinen puheen sorina, ihmisvilinä ja leppoiset kävelyhetket vähenevät ilmojen viilettyä. Toisaalta syksy ja tuleva talvi antaa taas uusia mahdollisuuksia ulkoiluun, se ihana raikas pakkassää ja hiljallee leijuvat lumihiutaleet, niissäkin on oma tunnelmansa ja toetenkin Karhusaari, jossa saa melkein talven parhaat grillimakkarat kera kahvin. Mutta siihen menee vielä tovi, onneksi, sillä meillähän on tunnetusti pitkä, kylmä ja luminen talvi.

Auringonkukkien myötä toivotan mukavaa ja rentoutavaa sunnuntai päivää :o) kenties vielä pistän lenkkarit jalkaan ja lähden luontoon.

Tiistai illan mietteitä.

Päivään mahtui iloa, naurua ja paljon ajattelua..

Päivään mahtui mahtui myös elämän reliteettia, sitä joita monet ihmiset

kokevat, tuskassa ja surussa, mutta myös kanssaelämistä. Olen taas oppinut

sen, että elämän pienistä ihanista asioista voi tehdä niitä ilo ja onnen kimpaleita.

 

Voi kun me kaikki voisimme oppia nauttimaan tästä meidän erikoislaatuisesta elämästämme

täysin rinnoin, ilolla. Oppisimme kääntämään surun myös vahvuudeksi ja kokemukseski, jolla voimme kenties ammentaa tänään, huomenna, ylihuomenna, tulevaisuudessamme..

 

Toivon, että tämän illan asiat antavat voimaa, heille, joilla on nyt vaikeaa, sillä uskon, että elämä kantaa.

Eilen aamuna positiivareilta tuli mukava aamun avaus @-postiin, joka antaa kyllä ajattelemisen aihetta itsekullekkin;

 

"Elämässään onnistuvat ihmiset ovat
heitä, jotka etsivät itselleen sopivia
olosuhteita. Ja jos he eivät niitä löydä,
he luovat sellaiset itse.

Kaukaisen ja saavuttamattoman viehätys
voi olla petollista. Elämäsi suurin mah-
dollisuus on tänään juuri siellä, missä
itsekin olet. Liian kauas tähyilemällä
jätät lähelläsi olevat mahdollisuudet

nenäsi varjoon. Oikein oivallettuna
jokainen hetki voi olla sinulle elämäsi
tilaisuus.

Kohtalossa ei ole kyse sattumasta, vaan
valinnoista. Kohtalosi ei ole jotain,
jota voit vain odottaa tapahtuvaksi.
Se on jotain, minkä voit itse rakentaa.
Ympärilläsi on tuhansittain mahdollisuuksia,
mutta asiat eivät järjesty itsestään.

Ne pitää laittaa järjestymään".

 

 

Mukavaa tiistai iltaa, vai oliskohan aika toivottaa hyvä yötä :o)

 

 

 

 

Syksy saapuu..

Syksy saapuu, sen havaitsee ihanasta raikkaasta tuoksusta ja kellertävistä lehdistä. Toinen lempi vuodenaikani on siis käsillä. Aika on mennyt kuin siivellä, kuukausi on tehty jo töitäkin.

Uudet innokkaat opiskelijat ovat siis saapuneet ja ihana nähdä heidän into ja motivaatio. Työpäivän jälkeen huomaa monesti, kuinka mut on imetty kuiviin, sillä innokkuudella, mutta toisaalta se antaa taas sitä virtaa työhöni, josta pidän.

Tuntuu, kun kesää ei olisi ollutkaan, työt menevät samalla painolla kuin ennenkin. Kesään kuului kaikkea mukavaa, rentoutumista muuton jälkeen ja pieniä matkoja lähiseudulle sekä kerran kävin jopa meren takaan Tallinnassa.

Tallinna 16 -17.7.2012



Vanhan kaupungin ihanat kivikadut, lukuisine ravintoloineen ja istutuksin.



Porttiholvi näköalatasanteelle

Hotelli Taanilinna

Tallinna on todella tutustumisen arvoinen kaupunki, joka on lähellä meitä ja sinne on helppo matkustaa. Monet pitävät kohdetta tavallaan "juomien" hakupaikkana, mutta meille se oli jotain muuta. Lyhen vierailu aikana kerkesimme ihailla nähtävyyksiä, nauttia kauniista ilmasta kävelykujien terassilla. matkustaa paikalliseten parissa linja-autolla, kierreillä ostoskeskuksia, syödä hyvin ja jopa hetken nukkua.

Hotelli oli viihtyisä ja rauhallinen keskellä kaikkea, josta oli helppo suunnata kulkunsa ihmisten vilinään vanhaan kaupunkiin tai sitten Virukeskukseen. Suosittelen kyseistä hotellia sijainnin, palvelun ja ihanan vanhanajan hengen vuoksi sekä tietenkin kohtuullisen hinnankin vuoksi.

Hotellin käytävillä voi aistia sen vanhanajan hengen, paksuine seinineen ja lankkulattioineen. Huoneet olivat remontoitu vanhaa kunnioittaen, kuitenkin nykyajan vaatimukset huomioonottaen.

Lapinsalmi, Valkeala, heinäkuun loppupuoli 2012

Mukavan ja rentouttavan matkan jälkeen suuntasin ystäväni kanssa vaeltamaan Repoveden maisemiin, joka sijaitsee Valkealassa. Kuvat kertovat enemmän kuin useat sanat, joten nauttikaa maisemista.

Suosittelen lämpimästi patikointia Lapinsalmen maisemiin, ympäri vuoden. Pakatkaa reppuun grilliherkkuja ja kahvia termospulloon, mikä on istua nuotiolle ihastelemaan maisemia ja rentoutumaan kiireisen työnviikon päätteeksi. Meiltä Lapinsalmen Ketunlenkki kesti arvioilta noin 3 tuntia. Maasto ei ole liian vaativaa, mutta kuitenkin sopivan haasteellista näin sunnuntai kävelijälle. Ihmiset olivat mukavia matkanvarrella, tervehdittiin, juteltiin ilman kiireen häivää. Suosittelen, jopa uskaltautumaan laavulle yöksi.

Näihin tunnelmiin ja kuviin, palaan molempiin vielä kerran :)