29.10.2013

Työhuone, vain näön vuoksi.

Tyhjän huoneen muodonmuutos, työhuoneeksi, jota tuskin koskaan käytetään, tapahtui vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla - kotimme tyyli on kyllä jotain aivan muuta, kuin tämä maalaisromanttisuuteen taipuva työhuone.

Toisaalta parempi sekin, kuin se että tuijottaisi kotiovelta suoraan tyhjyyteen, tyhjään huoneeseen. Nämä tavarat ovat peruja omakotitalostamme, josta jo puolitoista vuotta sitten luovuimme. Aarteeni näistä on Isäni tekemä "pirttipöytä", joka jo meinasi mennä myyntiin, sitten lapsen kotiin, mutta jostain syystä se jäikin meille varastoon, joten kaikki kunnia edes yhdelle vanhalle ja arvokkaalle kalusteelle annetaan meillä. Säilyköön ja seisokoon arvokkaana työhuonessa, jossa kukaan ei oleile, mutta edes näön vuoksi se on kalustettu.





27.10.2013

Talvi tervetuloa

Talvi tervetuloa meille, parve odottaa sua, ihanan lumipeitteen muodossa, joka peittää syksyisen pihan, jonka ruska alkaa näyttämään todella menneeltä. Harmaus iskee, päivät hämärtyvät yhä nopeammin, tule Lumi ja tuo valoisuutta.












15.10.2013

Josko kerkeis edes kerran kuussa.

Josko kerkeis edes kerran kuussa päivittämään blogiakin,

Syysloma alkoi eilen ja juurihan palattin kesälomalta ja nyt jo pitää lomailla. Käsittämätöntä kuinka nopeasti tämä aika menee. Lokakuu on mennyt vauhdilla ja ensikuun jälkeen odotetaan joulua.

Koko syksy on mennyt enemmin tai vähemmin töiden merkeissä, mutta onneksi olen kerennyt viettämään aikaa myös rentoillen.

4.10 vietin yhden viikonlopun hauskanpidon merkeissä pääkaupungissa, huh ja hei, olipa mukavaa seuraa ja ilonpitoa. Kyseiset viikonloput ovat harvinaista herkkua, joita voi hyvällä mielellä muistella vuosienkin päästä. Taisi muutama lasi maistua skumppaa kera hyvän sisäpiirin, höystettynä jopa ilmakitaralla :o)




Viimeviikonloppu meni loma alkajaiseksi Kouvolassa Äidin luona, kera siskojen ja neidin. Ja tulipa pyörähdettyä myös Veturissa ja tietenkin syömässä Rossossa, mutta kaiken kruunasi käynti Brunossa(vai kirjoitetaankohon se edes noin). Siellä kulttuurin kehdossa näki ja kuuli ainakin karaokea. Näissä kaupungin laidan paikoissa kohtaa tavallaan elämän toisen puolen, iloisen puheen sorinan, elettyä elämää ja kouvolalaisen murteen, jota ei niin pitkään aikaan ole kuullut. Mukavaa ja välitöntä, kannattaa kokeilla.







Nyt on sellainen kokopäivän seisonut olotila, jalat soffalla, läppäri sylissä ja väsyttää, mutta ei jaksaisi vielä luovuttaa, sillä mullahan on loma ja huomenna odottaa talvirenkaan vaihto operaatio relluun ja golffiin - joten sen jälkeen voi talvi tulla lumineen ja loskineen.

Jotain kivaa jäi Kouvolan reissusta käteen..nimittäin sellaista joka maistuis mulle, entä sulle?



MUKAVAA LOKAKUUTA ja nautitaan alkavasta talvesta, pimenevistä illoista kera kynttilöiden loisteen.