9.1.2014

Selkävaivaa ja hijlaiseloa..

Selkävaivaa ja hiljaiseloa, siitä on mun päivät nyt tehty. Selkä on vihoitellut jo  reilut kolme viikkoa. Sairasloman lääkäri mulle kirjoitti, hyvä niin, sillä eipä jaksaisi tällä olotilalla töissä ollakkaan. Huomenna pitäisi saada tulokset verikokeista, josko sitten voisi tulla joku selvyys, missä mättää ja voisiko tälle vaivalle tehdä jotain? Tosin, jos tämä on vanha vaiva, niin keinot löytyvät, kunhan kipu lähtisi pois.

Hiljaiseloa, apua, mä en ole tottunut tähän, pyörin kuin poran terä ja turhaan, tämä koti on nyt aika tyhjän tuntuinen, ai, mistä johtuu - no tietenkin kun poika lähti valtion palvelukseen, suomeksi sanottuna inttiin. Nyt todella ollaan siinä pisteessä, jotan muutamia vuosia sitten mietin! Hyvin harvasanaisia viestejä olen saanut palvelukseen astuneelta pojalta, onneksi edes niitä :o)))

Kotia pitäisi pikku hijaa alkaa pakkaamaan laatikoihin ja säkkeihin. Miten sekin tuntuu vaikealta, tosin tuo selkäkipu on siihen osa syyllinen. Odottavan aika on pitkä, mutta haavekuvia olen luonut uudesta kodista, millaiseksi sen haluan, mitä uutta ja vanhaa sinne haluan - ainakin noudatan samaa kaavaa mustan ja valkoisen parissa pysyn, sekä hyvin pelkistetyssa linjassa. Ehkä jotain loft henkistä ripaus joukkoon ja siitä se taas lähtee :o)) Sen tiedän ainakin, että kaikki vanha tavara(maalaisromanttinen) saa lähteä pois, joten kirppari taas pystyyn...

Ja muuten, tuntuu aika turhalta tämäkin päivitys, mutta jotain ajatuksia on hyvä kirjoittaa, jotta voi sitten vuoden päästä taas lukea...mitähän mä 9.1.2014 tein, ajattelin tai missä olin. Kiitos ja anteeks, mut silti kivaa tammikuun  yhdeksättä päivää. Yghh, olen kirjottanut.



4.1.2014

Lauantai illan mietteitä

taas alkaa loma lähenemään loppua, kääk! Miten nopeasti kaksi viikkoa meneekään. Selkä on vihoitellut koko loman ajan tai itseasiassa jalat, toivottavasti tämä lääkekuuri tehoaa, ennen töiden alkua. Työn täyteinen kevät on taas tiedossa, mutta niinhän se aina on ollut. Mukavia haasteita on tulossa opiskelijoiden kanssa kilpailujen, muotinäytöksen ja top-jakson muodossa. Aikataulutettu kevät tuo kevään nopeasti :o))

Kaikkea ennen näitä on muutto uuteen kotiin, mutta sitäkin ennen on saatettava poika armeijan harmaisiin, jo maanantaina, apua?! Viimeinenkin lähtee ja mä jään yksin, toisin saan hänestä iloa ilta- ja viikonloppu lomille, ennen totaalista irtiottoa äidin luota.

Elämä vie, elämä tuo ja menee eteenpäin - kauhistus(ko), ei vaan näinhän elämän kuuluukin mennä, yksinoloon voi tottua luvattoman nopeastikin.

Mitähän tämä tuleva vuosi tuo tullessaan, sen tietää vain elämällä. Toki jokaisella on omia haaveita tavoitteita ja toiveita, niin minullakin. Lupauksia en anna, en itselleni tai muille, mutta ainakin minulla on haaveita ja tavoitteita, toivon ainakin että yhden saisin toteutettua. Se on nimittäin se, että opin arvostamaan vapaa-aikaani ja pyrin lisäämään elämääni sen liikunnan tuoman ilon ja hyvän fiiliksen tunteen. Näillä pärjää jo aika hyvin, unohtamattani lapsiani, jotka ovat kyllä mulle ne ainaiset ykköset, kuten äideille tapana on.

Monet ovat koonneet kuluneen vuoden tapahtumia blogeihinsa kuvin, näin teen minäkin, joten näihin kuviin ja tunnelmiin mukavaa alku vuotta ystävät.