Vuosi lisää

Jälleen vuosi lisää ja syntymäpäivät.

Pysähdys, ajatus ja täyttä totta, siis jälleen yksi vuosi lisää ikään. 
Miten aika onkaan mennyt, minä keski-ikäinen ja juurihan olin 20, 25, 29, 35, 40 ja tähän lisää vielä kahdeksan, hups. 

Monta ajatusta mahtuu menneisiin vuosiin, monta kokemusta, ihania muistoja ja myös niitä elämän realiteettäjä, kaikesta onnellinen, monta kokemusta rikkaampana - kiitos lapset ja ystävät.

Näillä onnitteluilla, kukilla, herkuilla ja yhdessäololla jaksaa taas pitkään.

Kiitän ja kumarran.

Tässä mä nyt olen

Tässä mä nyt sitten vihdoin olen, sydäntenvaltaaja Uma. 

Saavuin 8 viikoisena 22.8.14 omaan uuteen kotiin. Painoa vain 2,2 kiloa, täynnä virtaa oleva Amerikan bulldogin pentu. Ai niin, eihän tämä minun oma ole, vaan tyttäreni, mutta tapaamaan/hoitamaan pääsen onneksi vaikka päivittäin. 

Todella nopeasti Uma on tottunut uuteen kotiin, tuntee oman nimensä, on jopa lähes sisäsiisti, johtuen määrätietoisesta kasvatuksesta. 

Lenkkikaveria siitä ei vielä saa, mutta joka päivä tapahtuu paljon kehitystä, kasvua ja oppimista.

Pienet jalat vielä tahtovat väsyä, mutta oman pihaportin kyllä tunnistaa ja silloin alkaa ravi kohti ovea. 

Näin meillä tällä kertaa. Nyt mamma mian pariin.

Pelkkää plussa, siis +21

Ihana kesäinen, syyskuinen sunnuntai. Maalaismarkkinat torilla, kävelyä ihmisvilinässä. Kotiin viemisenä salaatteja, lähikasvattajilta.  Yleensä markkinatunnelman pilaa sade ja tuuli. Tälläkertaa kuvaan sopivat varvastossut ja kesäinen vaatetus. Ihana ihmisvilinä, puheensorina, itsekasvatettuja vihanneksi, auringonkukkia ja poimittuja marjoa, niistä oli aamupäivän vierailu tehty.

Iltapäivä meni oleillessa pervekkeella nauttien ilmasta. Uutta puhelimen kameraakin oli testattava. Nykyään puhelin on syrjäyttänyt järkkärin, ehkä kokonsa puolesta ja kuvien siirron helppoudesta. Muutamia testi kuvia alla ja kuvaus tauluefekstillä :)

Nyt vielä nauttimaan kahvikupposesta parvekkeelle.