Tänään iski Joulun odotus, joten otin varaslähdön jouluun makuuhuoneesta.
H&M ei pettänyt tänäkään vuonna, sillä sieltä sain täydennystä tyynynliinojen muodossa. Mikä on heittäytyä nauttimaan yöunista pehmeään sänkyyn, kera puhtaiden lakanoiden ja aina niin lämpimän untupaiton alle. Ainakin minun mielestäni tuo näyttää kutsuvalta.
Ja kiitos Siskoni, joka oli lapin reissulta ostanut mulle ihana musta tähden, jonka paikkaa olin suunnitellut olohuoneeseen, mutta sinne se oli liian "massiivinen", joten makkariin se istui hyvin.
Muuten, kuka unohti silittämisen? Toisaalta nuohan rypistyy nukkuessa. Mukavaa joulun odotusta ja tänään jopa leijaili lumihiutaleita, vaikka valkoisesta maasta voi vielä vaan unelmoida.
Jos aikoo saavuttaa jotain suurta, rohkeutta koetellaan monta kertaa. Ja on myös opittava hyväksymään asioita, joita ei voi välttää. Onnellisen elämän salaisuus piilee pehmeässä mukautumisessa muutoksiin. Neroudessa on myös aina pisara hulluutta. Onnellisuuteen tarvitaan vain pieniä arjen ihania asioita, joten tartutaan hetkeen.
24.11.2013
9.11.2013
Huh, mikä viikko..
Huh, mikä viikko onkaan takana.
Viikon työtuntimäärää ei edes uskalla vai viitsi laskea,
sillä se taitaa hipoa pitkästä aikaa pohjalukemia - kuitenkin viikko oli hyvä, palkitseva ja uusia kokemuksia täynnä. Tämä ilta menikin sitten perinteisen siivouksen ja pyykinpesun merkeissä. Nyt on helppo hymyillä ja nauttia lauantai-illan rauhasta kera kynttilöiden ja huokaista väsymys pois.
Huomenna suuntaan rellun keulan kohti Kouvolaa, tervehtimään Äitiäni ja siskojani, jotka saapuvat kukin mistäkin päin etelä-suomea. Meidän Isänpäivä menee Isäni haudalla käydessä ja kahvikupin ääressä, haastellessa asiaa hiukan vakavammasta aiheesta ja myös niistä elämän iloista. Isänpäivä on saanut toisenlaisen merkityksen meidän elämässämme, sillä me muistamme omaa Isääni ja lasten Isää kynttilöillä haudalla ja toki myös lämpimin ajatuksin.
Tämä aika lokakuusta - marraskuuhun on oikeaa tunteiden aikaa, siihen on mahtunut vuosien saatossa monia iloja, hyvää elämää - ja nyt siihen kuuluu myös haikeutta, Pyhäinpäivän, Isänpäivän, Hääpäivän ja Syntymäpäivän muodossa. Nämä ovat pysäyttäviä hetkiä, tässäkö tämä kaikki oli? Elämä menee välillä kuin pikakelauksella eteenpäin ja kun taaksepäin muistelee asioita sama pikakelaus tapahtuu taas.. ..
Välillä tekisi painaa pause-nappulaa ja huutaa, mä en pysy ajassa mukana tai saisiko kelata hetken aikaa taaksepäin - vai onko tämä vain sitä ajattelua ja pysähtymistä elämän virrassa? Ilmeisesti, pysähtymistä ja pohtimista, sitähän tämä kaikki on. Viimeisen vuodenaikana, olen tietoisesti pysähtynyt, pohtinut ja miettinyt elämää, omaa, toisten ja kenties sen avulla olen löytänyt jotain arvokasta, uudenlaista näkökantaa asioihin - olen oppinut nauttimaan niistä elämän pienistä asioista, jotka muuttuvat suuriksi kokonaisuuksiksi, tuoden onnea ja iloa, hektisen elämän pöyrteissä.
Parin viimeisen viikon aikana olen törmännyt asioihin, jotka ovat ihmetyttäneet minua, miksi elämässä tapahtuu sellaisia asioita, joita ei toivoisi toisille tapahtuvan - tämäkin on pysäyttänyt minut miettimään, miksi, miksi ei välitetä, miksi ei opetella välittämään - vai onko välittämisen arvo muuttunut yhteiskunnan myötä? Elämän kiire, yhteiskunnan paineet, työelämän kiireet, vanhempien kiireet, oma etu, omat tarpeet, empatian puute - tämäkö on tärkeintä? Missä on inhimillisyys, suvaitsevaisuus, aito välittäminen ja auttaminen, toisen kunnioittaminen, oman elämän arvostus? Kysymyksiä, kysymyksiä, mutta missä on vastaukset, sen tietää omalla kohdalla vain minä itse ja sinä itse. Pienellä asenne muutoksella voisimme muuttaa pienipala kerrallaan tätä hetkeä, huomista ja tulevaisuutta.
Joskus on hyvä pysähtyä kuuntelemaan läheistä, ystävää, lastaan, nuorta - ja laittaa hänen asiansa etusijalle, kuunteleminen ei ole poissa sinulta, vaan saat itse siitä jotain arvokasta, olet kuunnellut ja pysähtynyt hänen rinnalleen, niin että oikeasti hän näkee ja tuntee että sinä välität. Nämä hetket ovat juuri niitä Elämän plussa puolia, johon pitää tarjota sydäntä ja olkapäätä - onneksi tein niin, sain siitä taas matkaeväitä elämääni.
Tälläisillä mietteillä jatkan lauantai iltaani, nautin ajattelusta, rentoilusta, kynttilöistä ja hyvästä mielestä.
Elämä on välillä kapeita polkuja, tiukkoja nousuja, pitkiä suoria, kivikkoa, esteitä, mutta ne ovat myös voitettavissa :o))
Viikon työtuntimäärää ei edes uskalla vai viitsi laskea,
sillä se taitaa hipoa pitkästä aikaa pohjalukemia - kuitenkin viikko oli hyvä, palkitseva ja uusia kokemuksia täynnä. Tämä ilta menikin sitten perinteisen siivouksen ja pyykinpesun merkeissä. Nyt on helppo hymyillä ja nauttia lauantai-illan rauhasta kera kynttilöiden ja huokaista väsymys pois.
Huomenna suuntaan rellun keulan kohti Kouvolaa, tervehtimään Äitiäni ja siskojani, jotka saapuvat kukin mistäkin päin etelä-suomea. Meidän Isänpäivä menee Isäni haudalla käydessä ja kahvikupin ääressä, haastellessa asiaa hiukan vakavammasta aiheesta ja myös niistä elämän iloista. Isänpäivä on saanut toisenlaisen merkityksen meidän elämässämme, sillä me muistamme omaa Isääni ja lasten Isää kynttilöillä haudalla ja toki myös lämpimin ajatuksin.
Tämä aika lokakuusta - marraskuuhun on oikeaa tunteiden aikaa, siihen on mahtunut vuosien saatossa monia iloja, hyvää elämää - ja nyt siihen kuuluu myös haikeutta, Pyhäinpäivän, Isänpäivän, Hääpäivän ja Syntymäpäivän muodossa. Nämä ovat pysäyttäviä hetkiä, tässäkö tämä kaikki oli? Elämä menee välillä kuin pikakelauksella eteenpäin ja kun taaksepäin muistelee asioita sama pikakelaus tapahtuu taas.. ..
Välillä tekisi painaa pause-nappulaa ja huutaa, mä en pysy ajassa mukana tai saisiko kelata hetken aikaa taaksepäin - vai onko tämä vain sitä ajattelua ja pysähtymistä elämän virrassa? Ilmeisesti, pysähtymistä ja pohtimista, sitähän tämä kaikki on. Viimeisen vuodenaikana, olen tietoisesti pysähtynyt, pohtinut ja miettinyt elämää, omaa, toisten ja kenties sen avulla olen löytänyt jotain arvokasta, uudenlaista näkökantaa asioihin - olen oppinut nauttimaan niistä elämän pienistä asioista, jotka muuttuvat suuriksi kokonaisuuksiksi, tuoden onnea ja iloa, hektisen elämän pöyrteissä.
Parin viimeisen viikon aikana olen törmännyt asioihin, jotka ovat ihmetyttäneet minua, miksi elämässä tapahtuu sellaisia asioita, joita ei toivoisi toisille tapahtuvan - tämäkin on pysäyttänyt minut miettimään, miksi, miksi ei välitetä, miksi ei opetella välittämään - vai onko välittämisen arvo muuttunut yhteiskunnan myötä? Elämän kiire, yhteiskunnan paineet, työelämän kiireet, vanhempien kiireet, oma etu, omat tarpeet, empatian puute - tämäkö on tärkeintä? Missä on inhimillisyys, suvaitsevaisuus, aito välittäminen ja auttaminen, toisen kunnioittaminen, oman elämän arvostus? Kysymyksiä, kysymyksiä, mutta missä on vastaukset, sen tietää omalla kohdalla vain minä itse ja sinä itse. Pienellä asenne muutoksella voisimme muuttaa pienipala kerrallaan tätä hetkeä, huomista ja tulevaisuutta.
Joskus on hyvä pysähtyä kuuntelemaan läheistä, ystävää, lastaan, nuorta - ja laittaa hänen asiansa etusijalle, kuunteleminen ei ole poissa sinulta, vaan saat itse siitä jotain arvokasta, olet kuunnellut ja pysähtynyt hänen rinnalleen, niin että oikeasti hän näkee ja tuntee että sinä välität. Nämä hetket ovat juuri niitä Elämän plussa puolia, johon pitää tarjota sydäntä ja olkapäätä - onneksi tein niin, sain siitä taas matkaeväitä elämääni.
Tälläisillä mietteillä jatkan lauantai iltaani, nautin ajattelusta, rentoilusta, kynttilöistä ja hyvästä mielestä.
Elämä on välillä kapeita polkuja, tiukkoja nousuja, pitkiä suoria, kivikkoa, esteitä, mutta ne ovat myös voitettavissa :o))
3.11.2013
Tunnelmallinen Sunnuntai
Tunnelmasta kertokoon tämä valon ja tunnelman luoja...
ja näköjään parvekekin sai pientä fiksausta. Välillä se vaan menee näin, että ei malta vain oleilla, käsillä on pakko päästä tekemään jotain kivaa, jotain uutta ja nimenomaan niitä asioita, joista saa hyvän mielen. Syksy, mikä ihana syy tehdä tunnelmaa kotiin.
2.11.2013
Pyhäinpäivä 2.11.2013
Pyhäinpäivän viettoa kynttilöiden loisteessa, näin illalla.
Katsellasi ystävien valokuvia erilaista Halloween juhlista, palautuu mieleeni aika, jolloin lapset olivat pieniä. Meillä oli tapana koristella koti erilaisilla koristelilla, joita siivitti samalla vanhimman lapsen synttärit. Talo oli täynnä erilaisia kummituksia ja kurpitsalyhtyjä. Nyt ne kaikki koristeet ovat saaneet uuden kodin ja tilalla on vain muistot, ne hyvät muistot.
Huoleton lapsuusaika, jota on mukava muistella, joskus haikein mielin ja toisaalta taas huokaisten. Kai, jokainen saavutettu etappi elämässä on sitä parasta aikaa, jota on mukava muistella. Muuten, jos vuosina, jolloin vietimme meillä halloweenia, olisi sosiaalinen media ollut voimakkaasti esillä, mäkin voisin muistella aikaa palaten tänne bloggeriin. Mutta meneppä varastoon ja kaiva valokuva albumit esille ja ala plarata läpi niitä kansioita läpi - se vaati jo pientä ponnistelua, joten tyydyn nyt muistelun tasolla ja ihailemaan ystävien kuvapäivityksiä :)
Tähän Pyhäinpäivään kuului tietenkin haudalla käynti kera kynttilöiden, jotka sytytimme lasten Isälle. Omalle Isälle kynttilä syttyi kotona ja omassa sydämmessä. Jälleen kerran, haikeus ja kaipuu iski, mutta kuitenkin niillä hyvillä muistoilla..
"Voit joko muistaa vain sen, että lähimmäinen on poissa
tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi
tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää.."
Tunnelmallista Pyhäinpäivän iltaa Ystävät.
Katsellasi ystävien valokuvia erilaista Halloween juhlista, palautuu mieleeni aika, jolloin lapset olivat pieniä. Meillä oli tapana koristella koti erilaisilla koristelilla, joita siivitti samalla vanhimman lapsen synttärit. Talo oli täynnä erilaisia kummituksia ja kurpitsalyhtyjä. Nyt ne kaikki koristeet ovat saaneet uuden kodin ja tilalla on vain muistot, ne hyvät muistot.
Huoleton lapsuusaika, jota on mukava muistella, joskus haikein mielin ja toisaalta taas huokaisten. Kai, jokainen saavutettu etappi elämässä on sitä parasta aikaa, jota on mukava muistella. Muuten, jos vuosina, jolloin vietimme meillä halloweenia, olisi sosiaalinen media ollut voimakkaasti esillä, mäkin voisin muistella aikaa palaten tänne bloggeriin. Mutta meneppä varastoon ja kaiva valokuva albumit esille ja ala plarata läpi niitä kansioita läpi - se vaati jo pientä ponnistelua, joten tyydyn nyt muistelun tasolla ja ihailemaan ystävien kuvapäivityksiä :)
Tähän Pyhäinpäivään kuului tietenkin haudalla käynti kera kynttilöiden, jotka sytytimme lasten Isälle. Omalle Isälle kynttilä syttyi kotona ja omassa sydämmessä. Jälleen kerran, haikeus ja kaipuu iski, mutta kuitenkin niillä hyvillä muistoilla..
tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi
tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää.."
Tunnelmallista Pyhäinpäivän iltaa Ystävät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)