Niivermäki, myös lapsuusajan maisemissa

Aivan uskomattoman upea luontopolku löytyy Kouvolasta, aivan kauppakeskus Veturin kyljestä. Henkeä salpaavat maisemat, upea koskematon metsä ja hienosti tehdyt polut kujettavat sinut nähtävyystormille ja upeille kallioille. Pääset nauttimaan taianomaisesta metsästä, lähes koskemattomasta luonnosta ja valtavista kallioista.

http://www.visitkouvola.fi/fi/niiverm%C3%A4en-luonnonsuojelualue

Kalalampi, lapsuusajan maisemissa

Löysin,  kuin löysinkin Kalalammen. Upea luontopolku lähellä Kouvolan keskustaa. Viimeeksi olen käynyt siellä junnuna, varmaan kymmenen vuotiaana, tai jotain. Joskus voi mennä lähelle ollakseen kaukana. Silmä lepäsi, mieli sitäkin enemmän ja koiruus kirmaili. Syyslomalla oli ensimmäinen pieni pakkasaamu. Pitihän sitä makkarat ottaa matkaan kera termarikahvin ja Sisko matkaan. Suosittelen pientä patikointia Kalalammen ympäri pitkoispuilla, matkakaan ei ole pitkä, kävelymatkan päästä keskustasta.

http://www.visitkouvola.fi/fi/kalalammen-luontopolku



http://www.visitkouvola.fi/sites/default/files/tiedostot/Kalalampi.pdf

Mun Makkari

Mun makkari,

Valaisin koottu ClasOhlsonin valikoimasta

Koukku Loft

Lepakkotuoli 1970-luvulta, lapsuuden kodistani.

Verhot Virosta, vuodelta 1993.

Pussilakana H&M, joka on loppuunmyyty.

Ja tunnelma on mun luoma, täällä on hyvä nukkua.

Yksivuotias Uma

Uskollinen ystäväni on täyttänyt jo vuoden ensimmäinen elokuuta. Ja juurihan tuo pieni koiruus saapui tyttärelleni ja nyt ollaan vietetty se eka synttäripäiväkin. Täytyy sanoa, että kyllä AB:t ovat vaan niin mahtavia koiria. 

Helppo, seurallinen, lähes kaikkien kaveri niin, koirien kuin ihmistenkin. Jos ihan omaa koiraa harkitsen, niin rodusta ei ole epäilystäkään. Määrätietoilla ja lempeällä kasvatuksella siitä saa vallan  mainion kaveri, jolla energiaa riittää. Tosin energian saa taltutettua kunnon lenkeillä ja sopivalla aivotyöskentelyllä.

Kyllä koira on ihmisen paras ystävä.

Tässä se taas oli LOMA.

Näin se kesä taas meni, käsittämätöntä miten nopeasti. Itseasiassa perjantaina ne työ jo alkoivat, mutta minä vietin sen kuumeessa, joten maanantaista sitten se taas alkaa. Hiukan kauhun sakaisin tuntein, miten arki alkaa taas sujumaan, kesän jälkeen. Ehkä tämä on vaan sitä loman loppumisen panikointia? Kenties maanantain jälkeen ei taas tunnu, että olisi ollutkaan lomalla.

Viimeiset lomakuvat ovat alla ja olipa mukava viettää aikaa siskon kanssa mökillä, saimaan rannalla.

Näihin tunnelmiin varmasti tulee palauttua vielä monesti. Mutta nyt nautitaan vielä, tosin hiukan toipilaana.