Näin sateisen, synkän ja viileän sunnuntain kunniaksi sain sentäs parvekkeen(ehkä)talvikuntoon. Odottelin räntä/lumisadetta, ei näkynyt, pah. Vettä tulee taivaan täydeltä, ruska alkaa kadota pudonneitten lehtien jälkeen.
Nyt alkaa se pimein vuodenaika, jolloin on kiva kääriytyä vilttiin töiden jälkeen, sytyttää kynttilät ja antaa ajatuksen vaeltaa menneeseen kesää, jonne on vielä niin luvattoman pitkä aika.
Toisaalta on hienoa, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa, jokaisessa on hyvät puolensa, vaikkakin luokittelisin nykyisin enemmän kesäihmiseksi, vaikka syksyn lapsi olenkin.
Ennen pidin syksystä kaikkein eniten, oli kiva pukea lämpimästi päälle, kulkea raikkaassa syys säässä, luonnon kauneutta katsellen sekä kävelyn päätteeksi mennä lämpimään saunaa ja ottaa sen jälkeen rento olotila.
Nyt otan sen rennon olotilan ja nautin sunnuntai-illasta ja työnnän vielä työasiat mielestäni, ennenkuin huomisaamu koittaa.
Jälleen kävimme saimaan rannalla nauttimassa viileästä syysilmasta. Viileä tuuli järveltä tuntui todella kylmältä, hengitys höyrysi ja lehdet lentelivät, joten koiruuden kirmailu edestakaisin toi ihanaa iloa päivään. Voi miten ihmeellisiä tuulen tuivertamat lehdet olivatkaan, entä pehmeä rantahiekka, johon oli kiva työntää kuono. Tämä oli sitä varsinaista koiran elämää pienine nautintoineen.
Nuoti lämmitti mukavasti ja mikä fiilis syntyi grillimakkaran tuoksusta. Kyllä luonnosssa oleminen on parasta, mieli lepää ja ajatus rauhottuu.
Uma sai päällensä uuden pulloverin ja mikä olikaan istuskella nuotiota vartioiden, enks mä oo suloinen?
Näillä tunnelmilla on hyvä jatkaa vielä viikonloppu lomatunnelmissa.
Jopa oli kaivattu syyslomaa.
Vaikka kesälomasta onkin aikaa vain kymmenenviikkoa, syysloma tuli tarpeeseen. Moni varmasti ajattelee, että mikä on opettajien olla, kun on pitkät lomat säännöllisin väliajoin. Sanotaan näin, että raskas/rakas työ vaatii myös lepoa. Opettajien työ ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaikka mukavaa ja antoisaa se on. Vastuu opiskelijoista on suuri, opetan ja ohjaan heitä kohti tulevaa ammattiaan sekä työelämään, sen vaatimuksiin sekä haasteisiin.
Ammatilliseen kasvuun tarvitaan tukea, rohkaisua, keskusteluja, kannustamista, ohjaamista ja jopa välillä äitinä olemista. Näin reilun kahdenkymmenen opettajavuoden kokemuksella opiskelija aines muuttuu matkanvarrella ja näihin haasteisiin on vastattava.
Yhteiskunnan uudet haasteet luovat opettajille myös paineita, ajassa on pysyttävä, on seurattava trendejä, on sopeuduttava kehitykseen, on kyettävä seuraamaan uusia asioita, on opeteltava uusia asioita sekä jopa vastarinnasta huolimatta minunkin on opeteltava poisoppimista vanhasta ja antaa uuden tulla tilalle. Ehkä tämä työ on juuri sitä rakkaudesta ammattiin/opettajuuteen, sillä elämähän on kokonaisuudessaa uuden opettelua, olkoon se sitten työtä, omaa vapaa-aikaa tai tällä hetkellä koiranpennun arkea, siitä pitää nauttia.
Varsin kaukaa tämä teksti lähti varsinaiseen aiheeseen eli syyslomaan - mutta tänään oli kiva päivä pienen koiruuden kanssa mökillä. Oli ihana huomata, miten Uma nauttia vapaan olosta, kirmaili ympäri metsää ja rantaa. Se oli sitä varsinaista vapauden riemua.
Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että tälläinen ihanuus ilostuttaisi meidän elämäämme näin, on tuo koiruus vaan niin kiva, joka tuo elämään uudenlaisia asioita, vastuuta, iloa ja energiaa.
