Pääsin pidemmälle, kuin tori

Koko aamupäivä meni enemmin tahi vähemmin laiskana, jos siihen ei lueta vaatekaapin järjestelyä tai pyykin pesua - ja sitten ahaa elämys, buranaa sisuksiin ja ulos koiran kanssa. Mikä fiilis, mikä tunne ja saimaan jää. Olipa ihana katsoa satamaa saimaalta päin, valoja, lunta ja hiljaisuutta. 

Kipusimme myös linnoituksen valleille ihailemaan kaupungin lahtea ja näkymään valoineen. Oli ihana tarpoa hangessa, valua alaspäin pitkin linnoitusten valleja ja antaa koiran juosta vapaana.

Nämä hetket antavat hyvää virtaa alkavaan työviikkoon, vai oletko samaa mieltä?

Pusupuisto

Jopas meni nopeasti, ainakin viikonloppu. Työläs viikko takana ja taas uusi edessä, mutta kohta helpottaa, päivät valostuvat, päivät lyhenevät hetkittäin töiden osalta ja talvilomakin on jo neljänviikon päästä käsin kosketeltavissa. 

Työviikko päättyi perjantaina kävelylenkkiin Uman kanssa, hitaasti tallustaen eteenpäin tuon vihlovan ja kipeän kantapääni kanssa, mutta onhan sitä happeakin saata keuhkojen täydeltä. 

Suuntasimme sataman lähellä pusupuistoon, jonka luminen ilme sai kännykäkin kuvaamaan. Onneksi on tämä koiruus, pääsemme valloittamaan uusia polkuja. 

Katsotaan viekö mun jalat tänään vain tuon torin yli vain pääseekö pidemmälle. 

Pieniä paloja keittiöstä

Keittiö se "murheenkryyni", joka on hankalin kohta kodissamme sisustaa. Sen pohjaratkaisu on aivan hassu. Sinne ei pöytä mahdu, sillä parvekkeen ovi rajoittaa sitä. Tästä olen tainut aiemminkin mainita, jopa kuvien kera. Ja toisekseen nuo kaappien reunojen puulistat tökkivät, mutta vuokra-asunnossa on tiettyjä rajoitteita, joten nyt niihin on vaan tyydyttävä. Jostain on luovuttava, jos haluaa jotain, kuten minä. Nimenomaan haluan asua kaupungin ytimessä, se vaan sopii mulle. Joka paikkaan on lyhyt matka ja tuo tori, tuo ihanaa ihmisvilinää ikkunoista.

Tältä se näytti vuosi sitten ja tältä se näyttää nyt.

Orkidea, jonka sain lahjaksi vuosi sitten marraskuusa. Nyt olen saanut sen nuppuvaiheeseen, olin jo meinannut luopua siitä, mutta kas, sieltähän tulikin uusi kukkavana, nyt vaan odotellaan kukkia. Ja ilmeisesti valkoiset kukat siihen tulevat, jos ei ole matkan varrella väriä vaihtanut. Katsotaan kuinka kauan kukkien puhkeaminen kestää, sillä kukkavana tuli jo marraskuun alussa. 

Nyt leirinuotin pariin, hetken oleilua ja kohta päätä tyynyyn. Toivotaan tulevasta viikosta nopeampi tahtinen, kuin menneestä, sillä se oli hiton pitkä ja hidastempoinen.

Voihan pakkanen

Voihan pakkanan ja tulehtunut kantapään limapussin tulehdus - en tykkää, tuosta jälkimmäisestä.
Tätä tilaa on kestänyt marraskuusta, sitkeästi olen yrittänyt hoitaa sitä kotikonstein, lääkärissä olen käynyt ja hoitoo - ei mitään, vain aika. Näin olen kuullut myös ystäviltäni, joten nyt vaan odotellaan, että aika parantaa haavat.

Olisi niin ihana mennä ja nauttia tuolla pakkas-säässä, mutta lyhyiksi nuo kävelyt jää ja koiralla energiaa kasautuu. Palloleikit eivät riitä näin iltaisia. Otettiin tänään sitten etsi leikkiä paloitetuilla possunkorvilla, se auttoi hetkeksi.

Ai niin, ja pitihän se sitten jälleen todeta, että näin ikää kun pikkuhiljaa tulee, niin hammaskin halkesi eilen illalla. Onneksi nopeaa toimintaa kunnallisessa palvelussa, sain hoitoa jo tänään. Kuinkas ollakkaan, se hammas sai lähötuomion ja nyt sitten ollaan yhtä hammasta köyhempi ja poski turvoksissa. Antiobioottia  ja särkylääkettä kehiin ja koiran viereen. Olkoon yöni särytön.

Tässä mä sitten oottelen niitä siankorvan palasia ja kiitettävästi odotinkin.

Lauantaina myöhään iltpäivällä oli pakko päästä tuuleen ja tuiskuun, edelleen Saimaa ja sen rannat ovat illalla kauneimmillaan.

Taas oli hetki sininen...

Paluu vuoden ensimmäiseen päivää

Vuosi aloitettu reippaillen saimaanrannalla. Hyvin jaksoi kävellä metsäpolkua pitkin laavulle, ajatuksissa nuotiomakkara sinapilla. 

Kyllä saimaa on aina niin upea paikka, menet sitten mihin vuodenaikana tahansa, paikkoja on lukematon määrä.

Jäällä olisi voinut luistella, mutta ei mun hokkareilla, retkiluistimet toimisivat. Ajatella tästä on Lappeenrannan keskustaan matkaa vain 6km tai jotain sinnepäin.

Jään paksuus oli kuulemma 10-15cm, joten turvallista oli kulkea siellä. Aurinkoisia päiviä pienellä pakkasella odotellaan, jotta pääsee oikeasti ottamaan kaiken irti jäällä olosta. Pilkkiminenkin onnistuu. Ilma oli hiukan sateinen ja lämpötila kohosi plussalle.
Mutta makkarat maistui ja jälleen kiitän seurasta Eilaa ja Jormaa.

4.1.2015

Taasko ollaan siinä pisteessä, että loma loppuu, apua! 
Joululoma oli niin rentouttava ja paluu arkee iskee vastenkasvojani.

Viimeisestä lomapäivästä oli pakko rutistaa vielä kaikki irti, joten mars ulos ja nokkakohti suurta saimaata, kävimme Sarvinimen kärjessä - maisemat olivat upeat, mutta tuuli aivan uskomaton. Ne ihanat saimaan selät olivat lähes kokonaan jäässä, kivikkoiset rannat olivat vihdoin jäätyneet ja tuuli ulisi ja ulvoi. Maisema upea, näin talvellakin. 

Uma kirmaili ympäri rantoja ja metsäpolkuja, nauttien uusista poluista, tuoksuista ja kaikemaailman kävyistä ja kepeistä.

Kummasti sitä hakeutuu mitä erilaisempiin ulkoilupaikkoihin, kun meillä on tuo Uma ja autokyydistä kiitos taas kuuluu Härkösille.

Tästä se kevät lukukausi taas lähtee käyntiin. Seuraavaan lomaan on aikaa 8 viikkoa, ei paha!

2015 ja vuoden ansimmäinen päivä

Vanha vuosi saatiin vietyä kunnialla loppuun, hyvällä ruualla, pienellä ulkoilulla ja rakettien loisteella. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja ilman turhia lupauksia, päivä kerrallaan, arki kerrallaan, nauttien vain näistä elämän pienistä asioista, joista tulee se suuri onni, tulkoon vuodesta 2015 hyvä, onnellinen ja iloinen, itsekullekin.