Vuosi lisää

Jälleen vuosi lisää ja syntymäpäivät.

Pysähdys, ajatus ja täyttä totta, siis jälleen yksi vuosi lisää ikään. 
Miten aika onkaan mennyt, minä keski-ikäinen ja juurihan olin 20, 25, 29, 35, 40 ja tähän lisää vielä kahdeksan, hups. 

Monta ajatusta mahtuu menneisiin vuosiin, monta kokemusta, ihania muistoja ja myös niitä elämän realiteettäjä, kaikesta onnellinen, monta kokemusta rikkaampana - kiitos lapset ja ystävät.

Näillä onnitteluilla, kukilla, herkuilla ja yhdessäololla jaksaa taas pitkään.

Kiitän ja kumarran.

Tässä mä nyt olen

Tässä mä nyt sitten vihdoin olen, sydäntenvaltaaja Uma. 

Saavuin 8 viikoisena 22.8.14 omaan uuteen kotiin. Painoa vain 2,2 kiloa, täynnä virtaa oleva Amerikan bulldogin pentu. Ai niin, eihän tämä minun oma ole, vaan tyttäreni, mutta tapaamaan/hoitamaan pääsen onneksi vaikka päivittäin. 

Todella nopeasti Uma on tottunut uuteen kotiin, tuntee oman nimensä, on jopa lähes sisäsiisti, johtuen määrätietoisesta kasvatuksesta. 

Lenkkikaveria siitä ei vielä saa, mutta joka päivä tapahtuu paljon kehitystä, kasvua ja oppimista.

Pienet jalat vielä tahtovat väsyä, mutta oman pihaportin kyllä tunnistaa ja silloin alkaa ravi kohti ovea. 

Näin meillä tällä kertaa. Nyt mamma mian pariin.

Pelkkää plussa, siis +21

Ihana kesäinen, syyskuinen sunnuntai. Maalaismarkkinat torilla, kävelyä ihmisvilinässä. Kotiin viemisenä salaatteja, lähikasvattajilta.  Yleensä markkinatunnelman pilaa sade ja tuuli. Tälläkertaa kuvaan sopivat varvastossut ja kesäinen vaatetus. Ihana ihmisvilinä, puheensorina, itsekasvatettuja vihanneksi, auringonkukkia ja poimittuja marjoa, niistä oli aamupäivän vierailu tehty.

Iltapäivä meni oleillessa pervekkeella nauttien ilmasta. Uutta puhelimen kameraakin oli testattava. Nykyään puhelin on syrjäyttänyt järkkärin, ehkä kokonsa puolesta ja kuvien siirron helppoudesta. Muutamia testi kuvia alla ja kuvaus tauluefekstillä :)

Nyt vielä nauttimaan kahvikupposesta parvekkeelle.

Elokuun viimeinen.

Näin se elokuukin on viimeistä päivää vailla valmis.

Olenkohan edes kerennyt nauttimaan elokuun kuuluisista kuutamoöistä. Ilmsiesti en, sillä en edes muista nähneeni kuutamoa.

Eilen taisi monet viettää Venetsialaisia, täällä Lappeenrannassa vietettiin Sataman valot tapahtumaa, tosin ne jäi mulla tänävuonna väliin. Tänään tuli juuri sellainen fiilis, että äkkiä parvekkeelle kynttilät palamaan ja saunan jälkeen olikin kiva fiilistellä elokuun viimeisestä illallasta partsilla.

Tästä se lähtee syksy, lämpimämpi pukeutuminen, villasukat ja kynttilät. Vaikka kesä sua kuitenkin vielä kaipaan ja niitä lämpimiä päiviä sekä iltoja. Kaikesta huolimatta TERVETULOA syksy, vaikken mä vielä ole valmis!

Voihan kesä

Voihan mikä kesä jää kohta taakse, melkein jo ahistaa, tuntee haikeutta, mutta myös iloa. Paljon tapahtumia, ystäviä, mökkeilyä ja vähemmän kaupungissa oloa. 

Työt ovat taasen alkaneet, itseasiassa sitä on jo takana parin viikon verran ja kuten oletettavissa olikin hyppäys oravanpyörään alkoi, samalla rutiinilla kun se toukokuun lopulla loppui. Onneksi oli ihanan lämmin, suorastaan kuuma kesä. Toivon totisesti, että varavirta akkuni ovat ladattu huippuunsa alkavaa syksyä ja pitkää talvea ajatellen. Päättävä luokka on onneksi mulla, joten hommat hoituvat omalla painollaan, tosin opiskelijoille toivon pitkää pinnaa ja opiskelijuen aikatauluttamista.

Kävin tänään mökillä vielä uimassa ja hengittämässä puhdasta ilmaa auringonpaisteen kera. Jotenkin tuntui, että sitä ei saanut tarpeeksi. Olisi ollut ihana jäädä sinne, unohtaa arki, jatkaa nuotiolla istumista kesä ulkoroihujen, mutta totuus iski vasten kasvoja, takaisin kaupunkiin ja virittäytymään alkavaan työviikkoon. 

Ihanan sekailainen seurakunta kuvia alla, niistä parhaimmista hetkistä, mitä kesääni kuului..näihin kuviin ja tunnelmiin varmasti tulen palamaan monesti syksyn ja talven aikana. Haikeus, voihan haikeus.

Liian paksu perhoseksi - ystäväni synttärit ja tietenkin teema-sellaiset.

Saimaa on illalla kauneimmillaan

Elokuun ensimmäinen viikolopppu ja hellelukemat, kiitos sisko mukavasta seurasta.

Takuu varmaa päivetystä iholle

Lappeenrannan yö 10 - 127.2014 ja oma parveke

Laivabileet

Yöuinti

Kyllä suomen luonto on kaunis

Kedollinen kukkia!

Saavillinen saunahetkiä!

Hyppysellinen hauskuutta!

Litra laulua!

Aimo annos aurinkoa!

Suven suloisuutta!

Näistä oli kesäni tehty.

Varsinaista lomaa saimaan rannalla

Melkein viikko vierähti saimaan rannalla ja sielu lepäsi. Ihana viettää aikaa ilman sähköä, ilman jääkaappia ja lähes ilman viestintä välineitä. Ruoka tietenkin tehtiin puugrillissä ja makuelämykset olivat taattuja. Ajatelkaapaapa, mikä on parempaa, kuin herätä aurinkoiseen aamuun ja nauttia aamupalaa ihanassa luonnossa. Päivät kuluivat leppoisasti auringosta nauttien. 

Pitkästä aikaa pääsi hakkaamaan halkoja, niitä jotka aivan läpimärkiä, lihaskuntoa parhaimmillaan. Rantakin sai uutta ilmettä kivistä, jotka olivat jäiden lähdöön aikaan valunut takaisin saimaaseen. Sormet huusivat välillä hosiannaa, kun kiviä kaivettiin ihanan pehmeästä hiekasta. 

Saimme ystäviä kyläilemään, tosin tuo mun saimaa tuntemus on huono, mutta perille löysivät veneellään. He jäivät nauttimaan meidän kanssa lauantai illasta ja veneessä oli hyvä nukkua. 

Voisin viihtyä koko kesän tuolla, olla ja nauttia kiireettömyydestä ja luonnosta. Suomen kesä, se vaan valtaa sydämmen!