Marraskuun viimeisiä päiviä

Marraskuu alkaa lähentelemään loppuaan..
Joulukuu tekee tuloaan, joten näihin kuviin ja tunnelmiin..

Corokia

Näiden jouluisten lakanoiden väliin on ihana nukahtaa

Iäkkäät nalle ystävät

Joulukuusemme, tänä vuonna, jo nyt esillä, tuomassa tunnelmaa

Sunnuntai 4.11.2012

Alkuksi onnittelut vielä esikoiselleni, 20-vuotis syntymäpäivänä :o) Enpä olisi uskonut, että aika oikeasti menee näin nopeasti. 20-vuotta sitten olimme Etelä-Karjalan keskussairaalassa ja lunta satoi todella paljon. Kello 23.39 sitten koitti se elämän ensimmäinen suuri kohokohta, joka tavallaan mullisti maailmamme. Ihana pieni poika syntyi.

Näin jälkikäteen aika on mennyt liian nopeasti. Tuolloin tuli usein mietittyä mitä tapahtuu vuoden päästä, entä kolmen vuodenpäästä, saati sitten kun hän on täysi-ikäinen. Noihin aikoihin tuntui olevan vielä ikuisuus ja nyt sitten ollaan tässä! Esikoisen jälkeen kaksi seuraavaa kohokohtaa koettiin toisen ja kolmannen lapsen kohdalla - Elämä oli mallillaan ja miten paljon olin energiaa.

Kolme ihanaa tenavaa pyöri talossa, ihanalla lapsen energialla. Noihin lapsuusvuosiin mahtui niin paljon kaikkea ihanaa. Joulu oli yksi kohokohta meillä. Sitä valmisteltiin jo marraskuun alusta ja aatto oli maailman jännittävin ja taianomainen asia. Jouluaattoaamun lastenohjelmat ja heti herättyään jokainen löysi tontun tuoman yhden aattoaamun lahjan, jonka siivin jaksoi odottaa sitä illan kohokohtaa Joulupukkia. Joulu sauna oli minun ja lasten yhteinen, sillä lasten isä kävi silloin toimittamassa Joulupukin virkaa tutuillamme. Voi miten olinkaan jouluihminen, kai sitä olen vieläkin, mutta sen merkitys on muuttunut lasten aikuistuttua. Nykyisin sen vietämme yleensä lämpimässä, kuten olen aiemminkin todennut.

Elämään on mahtunut paljon asioita, välillä niitä ihania ruusuilla tanssimisen vuosia ja sitten taas niitä, jolloin matto lähti alata monesti. Monesti olen pysähtynyt miettimään elämää ja sitä miten onnellinen olenkaan, näiden lasten kanssa.

Eilen Pyhäin päivän iltana kävimme Vilman kanssa hautausmaalla, muistamassa lasten Isää.  Ihailemassa hautausmaan kauneutta, joka loisti kauniina tuhansin kynttilöin. En muistanutkaa, kuinka kaunis se näky voi olla.

Oman edesmenneen Isäni muistoa kunnioitin ajatuksissani ja kotona sytin hänelle kynttilän. Päivittäin hän käy edelleen mielessäni, kuinka monesti olisinkaan kaivannut hänen neuvoaan ja opastusta sekä hänen kanssaan "höpöttelyä". Harmillista, että hän lähti jo kuusi vuotta sitten, sillä varmasti lapsetkin olisivat saaneet häneltä hyviä "matkaeväitä" kohti aikuisuutta. Yritän astua hänen suuriin saappaisiin edes osittain, sillä jos edes jonkun pienen tiedon jyvän voin omista opeistani heille antaamaan, olen onnellinen! Näin jälkikäteen voin todeta, että minulla/meillä oli hyvä ja turvallinen koti.
Haikeuden pieni tunne nousi mieleen ja nämä on myös niitä asioita, joita pitää käsitellä elämässä, nehän ovat osa tätä kaikkea..elämään kuuluu iloa, naurua ja myös surua - Elämä on ihanaa!


"Voit joko muistaa vain sen että lähimmäinen on poissa
tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi
tai tehdä niin kuin hän haluaisi:

Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää.."

Syysloma jo puolessa välissä..

kuinka tämä lomaviikko on mennyt nopeasti ja edelleen flunssan parissa - häätöä on yritetty jos jonkinlaisilla keinoilla omilla ja ystävien, mutta tulos on edelleen tämä;

yskitää, yskittää ja vielä kerran yskittää kera tuon tylsän niiskuttamisen, en tykkää, en!
Häätöä on yritetty valkosipulilla, tulisilla liemillä, levolla, villasukilla ja pah, mikään ei ole auttanut - ei auttanut häädöt!

Näinhän sitä käy, ne kaikkein tunnollisimmat sairastaa lomalla ja sama taitaa olla talon teineilläkin, pah, sanon mä! Olkoon, toivon, että seuraavalla lomalla ollaan sitten terveitä, nimittäin tasan kahdenkuukauden päästä me tuuletetaan lämpimän auringon ja heiluvien palmujen alla, jess.

Talven ankeus karkoitetaan, ainakin hetkeksi auringon paisteiseen ja jouluhulinat unohdetaan, siellä puhallettavien lumiukkojen maassa. Katsellaan kerrostalojen ja hotellien parvekkeiden kiipeileviä joulupukkeja ja toivotetaan Hyvää Joulua monin kielin.
Ja mistä ihmeestä tämä tuli jo nyt mieleeni? No, tietenkin siitä, kun me täällä ollaan melkein kateudesta vihreinä, kun neiti on Rohdoksella nauttimassa lämpimästä syyslomasta. On ollut kuulemma loistavan lämpimät ilmat +28 ja lämpö vain kohoaa, onneksi!

Elämässähän pitää olla jotain mitä odottaa, jotain mitä tarvitsee ainakin kerran vuoteen. Vaikka tavallinen arki on ihanaa, se tavallinen, johon kuuluvat lapseni, kotini ja työni sekä ystäväni, niin pieni irtiotto maailmalle, se on sitä jotain, siinä lepää sielu ja mieli.

Ajalla on siivet..

kyllä, ajalla on ihmeelliset siivet, hyvä kun pysyy ajassa mukana..

Viikko aluilla ja nyt se iski - hillitön nuha, josta en todella tykkää!

Lääkeeksi siis; vesi kiehumaan, sinne raastettua inkivääriä, siivutettua valkosipulia, mustapippuria, hunjaa ja teepussi - ja jos tällä ei lähde nuha, niin millä sitten? Keitä hiljalleen 10 min ja anna hautua. Muuta pahaa tassä ei ole kuin ehkä tuo valkosipulin "haju haitta". Kokeilkaa, mutta tuota mustapippurin määrää kannattaa hiukan kokeilla, jottei tule liian tulista. Itse tykkään ja sitä tulee kylminä talvi-iltoinakin juotua. Pysykää Ystävät terveinä!

Sunnuntaina sain kuitenkin parvekkeen viritettyä talvi tulnnelmaan, joten tervetuloa talvi ja pakkaset!

Pitkä viikotuinloppu takana.

Näin se pitkäin viikonloppu lähentelee loppuaan.
Viikonloppuun mahtui hauskanpitoa ja kotoilua. Perjantai alkuillasta kokoontui ystäviä mun synttärijuhliin. Ruokaa, juomaa ja iloista seurustelua siitä oli ilta tehty :o) Vaikka ikä on vain nurmeroita, niin siltikin aika on mennyt luvattoman nopeasti, ai, minäkö täytin jo 46 vuotta? Totta, vaikka juurihan minä täytin 18, sitten 29 jonka jälkeen aika alkoi rientää nopeammin ja yhänopeammin, joten perjentaina 28 syyskuuta, napsahti ikää jo 46 vuotta. Sanotaan näin, että päivä päivältä ja iän myötä sitä viisastuu, miltäköhän tuntuu sitten 4 vuoden päästä, kun ikää on jo 50?

George Carlinin ajatuksia ikääntymisestä.

Ainoa ajanjakso elämässämme jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.

'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!
Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,
tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'
'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)
Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.
Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.
Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)
Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,
ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.
(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)
Ennen kuin huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki
mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
 Etpä olisi uskonut!

Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30,
 LÄHESTYT neljääkymmentä, SAAVUTAT 50
ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!
Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.
Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;
'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!

KUINKA PYSYÄ NUORENA? 

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
 Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
 Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10. Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
Elämää ei mitata

hengenvetojen määrällä,

vaan niiden hetkien määrällä,

jotka saavat

henkemme salpautumaan

Meidän kaikkien pitäisi elää

täyttä elämää joka päivä.

Hyvää huomenta tiistai..

Ihanan rauhallinen aamu..
syksyinen ilma jatkuu, ei niin sateisena kuin eilen, kohta taas tennarit jalkaan ja kävellen töihin. Nuo aamukävelyt ovat ihania, happirikkaassa ilmassa. Lähellä keskustaa asumisessa on paljon hyviä asioita, kaikki on lähellä, työpaikkakin. Olen nauttinut täysillä tästä meidän uudesta kodista, ihana tunne kuin jää myös sitä ihan omaa aikaa, ilman "tukkaputkella" menoa.

Elämä on saanut uusia piirteitä.. mieletön työ taakka on paljon pienempi kun kuin vuosi sitten tähän aikaan. Vihdoin olen oppinut tekemään asioita ilman paineita, kiirettä ja loputonta työtaakkaa. Turha kai todeta, että miksi vasta nyt, sillä näinhän se elämä menee. Monet asiat ovat onneksi laittaneet elämän arvoja uusiksi. Kaikki ei aina ole itsestään selvyyksiä. Ihanat pienet joskus jopa suuret arjen ilot tuovat sisältöä elämään.

Tehdään päivästä hyvä, nautitaan ja hymyillään - koskaan ei ole myöhäistä kääntää uusi lehti elämässä - mä tein sen kesäkuun lopussa :o))

Sateinen sunnuntai

Maisema muuttuu päivä päivältä, lehdet värjääntyvät punaisen ja oranssin kautta keltaiseen. Pudonneiden lehtien takaa alkaa häämöttämään kerrostalo, jota tuskin keskikesällä näkyi. Syksy tekee tuloaan ja tänään se tuntuu olevan lähellä,  sateen ja tuulen vuoksi - toisaalta ollaan jo syyskuun lopulla joten on kai(?) turha enää odottaa niitä lämpimiä syyspäiviä.

Ajatukset karkaavat menneeseen kesään! Kivoja muistoja, jotka taas kantavat pitkälle. Syksy on mennyt huimaa vaihtua ja kohta onkin syysloma ovella, jonka jälkeen voi täysillä odottaa sitä vuoden kohokohtaa, matkaa lämpimään ja nauttia Joulun palmujen alla, voi taivas kuinka sitä taas kaipaakaan.

Huomenna alkaa taas arki, viikonloppu meni taas kuin siivellä, turhan nopeasti - jotenkin toivoisi, että viikonloppu voisi olla päivän pidempi.

Perjantaina vietin ystäväni kanssa kivaa iltaa, hiukan hyvää juomaa, iloa, naurua, pizzaa ja uusia tuttavuuksia - tälläisiä iloja pitäsi olla useammin, niistä saa kivaa virtaa, perusarkeen :o))

Kokeilin tänään taas neidin uutta kameraa ja kummasti nuo musta-harmaa-valkoiset teemat lisääntyvät kodissamme. Vanha on jätetty taakse ja uusi tuo tervetullutta vaihtelua elämääni.

Nautitaan sunnuntaista, oleilusta ja hyvästä olosta.