Syysloma jo puolessa välissä..

kuinka tämä lomaviikko on mennyt nopeasti ja edelleen flunssan parissa - häätöä on yritetty jos jonkinlaisilla keinoilla omilla ja ystävien, mutta tulos on edelleen tämä;

yskitää, yskittää ja vielä kerran yskittää kera tuon tylsän niiskuttamisen, en tykkää, en!
Häätöä on yritetty valkosipulilla, tulisilla liemillä, levolla, villasukilla ja pah, mikään ei ole auttanut - ei auttanut häädöt!

Näinhän sitä käy, ne kaikkein tunnollisimmat sairastaa lomalla ja sama taitaa olla talon teineilläkin, pah, sanon mä! Olkoon, toivon, että seuraavalla lomalla ollaan sitten terveitä, nimittäin tasan kahdenkuukauden päästä me tuuletetaan lämpimän auringon ja heiluvien palmujen alla, jess.

Talven ankeus karkoitetaan, ainakin hetkeksi auringon paisteiseen ja jouluhulinat unohdetaan, siellä puhallettavien lumiukkojen maassa. Katsellaan kerrostalojen ja hotellien parvekkeiden kiipeileviä joulupukkeja ja toivotetaan Hyvää Joulua monin kielin.
Ja mistä ihmeestä tämä tuli jo nyt mieleeni? No, tietenkin siitä, kun me täällä ollaan melkein kateudesta vihreinä, kun neiti on Rohdoksella nauttimassa lämpimästä syyslomasta. On ollut kuulemma loistavan lämpimät ilmat +28 ja lämpö vain kohoaa, onneksi!

Elämässähän pitää olla jotain mitä odottaa, jotain mitä tarvitsee ainakin kerran vuoteen. Vaikka tavallinen arki on ihanaa, se tavallinen, johon kuuluvat lapseni, kotini ja työni sekä ystäväni, niin pieni irtiotto maailmalle, se on sitä jotain, siinä lepää sielu ja mieli.