Terveenä vihdoinko?

Ihmeellinen flunssa takanpäin, onneksi. Reilu viikko menikin sitten sairastaessa. Eläköön antibiootit ja niiden teho! Kyllä oli tiukassa paraneminen. Flunssa ilman kuumetta, kuitenkin tulehdusta poskissa, korvissa ja häilyvä kurkkukipu höystettynä yskällä - toivottavasti ne ovat nyt takanapäin!

Jos jotain hyvää sairaudesta haen, niin sainainakin nukkua, nukkua koko tämän vuden univelat pois. Toisaalta jonkin tutkimuksen mukaan univelkoja ei voi poistaa nukkumalla, vaan unen saanti pitäisi olla aina säännölllistä. Yleensä viikolla nukun noin 5-7tuntia ja se tuntuu riittävältä, mutta eipä taida riittää tuo tuntimäärä. Pitkät päivät varmasti verottavat elimistöä, mutta minkäs teet, kun tykkää työstään :o))

Aivan ihana auringonpaiste on ulkona, pakkasta -7. Missä viipyy kevät, missä ne läpimämmät päivät, räystäisitä tippuva vesi - ei näy, ei kuulu. Ja jos meterologeja uskominen, niin kevättä saamme odottaa jonkin verran. Jospa tämä talvi siirtyy suoraan kesään? Odottavan aika on niin pitkä, joskus jopa kärsimättömän pitkä. Onhan tänään jo 20.3 ja huomisesta lähtien päivä on yötä pidempi, tästä se lähtee. Nyt pitäisi olla jo aamukampa viritettynä, mutta maltan vielä mieleni :o))) Kerkeäähän tuota!

Sairaslomalla ollessani kerkesin miettiä monia asioita, ehkä jotain syvällisempääkin ja sieltä nousi tärkeimpänä suhtautuminen elämään. Seuraavassa on 7-Elämän tärkeää sääntöä, varsinkin kohdat 1, 5 ja 6 ne jotenkin kolahtivat minuun. Tämä voisi olla vaikka huneentaulu, joka muistuttaa meitä ihan jokaista elämän tärkeistä asioista. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja huomenna töihin isolla T:llä. Kivaa päivää ja nautitaan vielä tästä kevättalvesta!