Uuden kodin kautta valasta penkkareihin

Helmikuu yli puolenvälin ja mitä kaikkea tähän kuukauteen on mahtunutkaan. Oma uusi koti tuntuu niin hyvältä ja niin omalta. Näin sairaslomallakin tuntuu ainakin välillä siltä, että olen keskellä ihmisvilinää. Ottamalla tuohon soffan käsinojalle hyvän asennon ja sekun katselee ohikulkevia ihmisiä.

Torilla on aamuvarhaisesta aina samat kolme ilmeisesti perunakauppiasta, joka päivä ja heillä vakio asiakkaat. Näinkin lyhyen asumisen jälkeen olen jopa huomannut, kuinka samat ihmiset menevät samaan aikaan päiväkahville :o)) Neiti antoi mulle uuden nimen "kyttääjä mummo", sanan varsinaisessa merkityksessä, hahaaa. Nyt ymmärrän niitä vanhuksia jollain tasolla,  joiden päivä menee ikkunasta toiseen vaeltaessa. Aikaa on ja se käy välillä tylsäksi, ai välillä?!

Tämä keskusta vaan tuntuu niin hyvältä, lyhyt matka kaikkialle, ei tarvitse aina autoa ja mikä parasta hissillä pääsee suoraan parkkihalliin ja takaisin - voikohan tässä tulla laiskaksi?

Kauppahallia, joka on kivenheittoakin lyhemmän matkan päästä, suosittelen lämpimästi. Sieltä löytyy herkkuja leivonnaisten kautta juustoihin, kalaan ja lihaan - valikoima on hyvää, suosittelen. Suosittelen myös piipahtamaan Säräpirtin kahvilaan joko lounasaikaan tai päiväkahville.

http://www.lappeenranta.fi/Suomeksi/Hallinto/Kaupunkiorganisaatio/Tekninen_toimi/Tilakeskus/Torit_ja_kauppahalli.iw3



Pojan sotilasvala koettu ja tilaisuus oli juhlallinen ja sotilaallinen. Nyt on alokasaika takana, kotiutuminen kesällä.

Ja seuraava kohokohta oli PeNkKaRiT! Tarkoin harkittu asukokonaisuus ja hauskanpito, siihen on hyvä päättää kolmen vuoden aherrus :o))))

Ja tietenkin olen seurannut Olympialaisia, kaikkien missattujen vuosien edestäkin - penkkiurheilijana!

Josko siirtyisi joukkue mäen pariin..