Vaikka kesälomasta onkin aikaa vain kymmenenviikkoa, syysloma tuli tarpeeseen. Moni varmasti ajattelee, että mikä on opettajien olla, kun on pitkät lomat säännöllisin väliajoin. Sanotaan näin, että raskas/rakas työ vaatii myös lepoa. Opettajien työ ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaikka mukavaa ja antoisaa se on. Vastuu opiskelijoista on suuri, opetan ja ohjaan heitä kohti tulevaa ammattiaan sekä työelämään, sen vaatimuksiin sekä haasteisiin.
Ammatilliseen kasvuun tarvitaan tukea, rohkaisua, keskusteluja, kannustamista, ohjaamista ja jopa välillä äitinä olemista. Näin reilun kahdenkymmenen opettajavuoden kokemuksella opiskelija aines muuttuu matkanvarrella ja näihin haasteisiin on vastattava.
Yhteiskunnan uudet haasteet luovat opettajille myös paineita, ajassa on pysyttävä, on seurattava trendejä, on sopeuduttava kehitykseen, on kyettävä seuraamaan uusia asioita, on opeteltava uusia asioita sekä jopa vastarinnasta huolimatta minunkin on opeteltava poisoppimista vanhasta ja antaa uuden tulla tilalle. Ehkä tämä työ on juuri sitä rakkaudesta ammattiin/opettajuuteen, sillä elämähän on kokonaisuudessaa uuden opettelua, olkoon se sitten työtä, omaa vapaa-aikaa tai tällä hetkellä koiranpennun arkea, siitä pitää nauttia.
Varsin kaukaa tämä teksti lähti varsinaiseen aiheeseen eli syyslomaan - mutta tänään oli kiva päivä pienen koiruuden kanssa mökillä. Oli ihana huomata, miten Uma nauttia vapaan olosta, kirmaili ympäri metsää ja rantaa. Se oli sitä varsinaista vapauden riemua.
Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että tälläinen ihanuus ilostuttaisi meidän elämäämme näin, on tuo koiruus vaan niin kiva, joka tuo elämään uudenlaisia asioita, vastuuta, iloa ja energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti