16.7. 2016 auton nokka kohti Repoveden kansallispuistoa.
http://www.luontoon.fi/repovesi/reitit
Lappeenranassa satoi ja ilma ei ollut kovinkaan houkutteleva, mutta silti oli päästävä luontoon. Savitaipaleen jälkeen ilma kirkastui ja aurinko siivitti koko retkeilyä.
Eväät oli pakattu reppuun, mansikkakku ja grillimakkarat kera kahvin. Niin ja tuo nelijalkainen ystäväni. Perillä odottelimme hetken siskoani, joka saapui Kouvolan suunnalta. Ja sitten reput selkään, koira vyötärölle hihnaan ja menoksi.
Ketunlenkki odottaa.
Riippusiltaa hiukan jännitin, kuinka koiruus suoriutuisi siitä, mutta ei mitään ongelmaa, meni kuin vanha tekijä. Joten sekin piti ikuistaa valokuvalla.
Riipusillalta kerkesi hiukan ihailla alta meneviä kanootteja ja niitä riitti.
Askeleita ylöspäin noin 230 ja sen tunsi jaloissa, mutta maisemat kruunasi tarpomisen.
Ensimmäinen tauko ja heti päiväkahville. Huipulla tuuli kiitettävästi, joten kertisastioista sai pitää kiinni.
Nää maisemat ovat upeita!
Tässä rannassa sitten uimaan ja ihanasti aurinko lämmitti. Ja näinhän siinä sitten kävi, että uinnin jälkeen pistettiin nuotio sauhuamaan ja makkarat tulille.
Koiruudella riitti virtaa ja tarkkaltavaa, meidän vahti, joka hienosti suoriutui reissusta, ongelmitta. Selusta piti turvata, kun noin mammat meni uimaan.
Retken päätteeksi alkoi jo aurinko laskemaan, hyvin siinä meni viisi tuntia, jotan aikaa Ketunlenkille täytyy varata ja tautohan kuuluvat retkeilyyn, silmä ja mieli lepää.
Lossilla yli viimeiseen etappiin. Ja jostain syystä ei mainannut lossi liikkua, kun väärään suuntaan tuli sitä ensi kiskottua, me kaupunkilaiset.
Harmi, kun telttani oli Ilosaarirockissa, olisin halunnut olla yötä ja nauttia auringon laskusta, iltanuotiosta ja aikaisesta aamusta luonnosta. Mutta tännä pääsee uudestaan. Kiitos Repovesi ja suomen luonto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti