Pääsiäisen vietto alkoi torstai iltana Ristin tie -
kenraaliharjoituksissa. Olipa vaikuttava näky. Harmillista, että kuvat linnoituksesta alas kaupungin lahdelle onnistuneet. Mutta onneksi jotain sain taltioitua kameralle.
http://www.esaimaa.fi/Online/2014/04/18/Ristin+tie+t%C3%A4ytti+kadut/2014117263912/4
Parveke sai puhdistuksen ja tietenkin olostaan nauttivan äidin. Narsissit kukkivat aivan ihanasti. Vieläkin on aivan hakusessa, mitä tuonne parvekkeella laittaisi, ajatuksia olen pyörittänyt, hakenut ideoita, miettinyt vaihtolavoja, isoa ikivanhaa harmaata pirttipöytää, mutta mikään ei tunnut nyt hyvältä. Kuitenkin toivon, että saisin sen valmiiksi ennen neidin YO-juhlia.
Lankalauantaina pyörähdin Kouvolassa Äidin luona ja tietenkin pikainen pyörähdys Veturissa.
Harmi kun aikataulu ei antanut enemmän myöten kauppojen kiertelyyn. Pääasiahan oli vierailu Äidillä ja sisarusten tapaaminen. Vain yksi puuttui joukosta, joka ilmeisesti nautti kesämökillä olosta. Käsittämätön määrä naurua, asiaa ja iloa kuului taas tapaamiseen. Harmillista tuo Äidin muistisairaus, joka tuntuu huonovevan kerta kerralta.
Hyvin rentouttava pääsiäinen, johan tämä neljän päivän lomailu voikin loppua, huomenna taasen siirtyminen arkeen. Tosin tämä kevät töidin puoleen on erilainen, kun opiskelijat ovat Top-jaksolla.
Nauttikaa lämmöstä, ensi viikolla taas viilenee :)
Oi mikä ihana kaari-ikkuna näkyy kuvissa :)! Jaksamista sinulle äitisi sairauden rinnalla, voin vain kuvitella miten raskasta sairauden etenemisen seuraaminen on rinnalla kulkien.
VastaaPoistaTuo ikkuna on mun aarre, sain sen Isältäni, hän oli säilyttänyt sitä monia vuosia mökillä ja nyt se koristaa meidän parveketta.
VastaaPoistaKiitos Anu. Äidin tilanne on välillä raskas, ikää hänellä on jo 84. On kurjaa, haikeaa ja raskasta seurata tilanteen muuttumista, ulkoisesti hän on edelleen sama Äiti, mutta muuten taas ei, muistisairauteen kuuluu niin paljon asioita, jotka muuttavat luonnetta. Olen seurannut tilannetta jo usean vuoden ajan, itseasiassa Isäni kuoleman jälkeen, josta tulee jo 8 vuotta, Äidin tila on mennyt tasaista tahtia alaspäin. Itse olen sinut asian kanssa, monesti hän ei muista minua tai lapsiani, joten tuo muistamattomuus antaa mullekin tilaa hengittää. Vaikka kurjalta asioiden näkeminen tuntuukin.