Nämä kesät saavat mieleni villiksi, kaipaan koko ajan luontoon, maalle, veden ääreen.
Eilen illalla saavuimme perille, ajattelin, että nyt ollaan kyllä kaikkien selän takana. Täysin pimeää, hiljaista, ei valoja, ei naapureita ja mieleen tuli rauha. Tämä piti vielä kokea tältä kesältä.
Aitassa rauhaisa uni, sopiva viileys ja uusi makuupussi. Vieressä tuhisi koiruus ja tyttäreni.
Aamulla nukuin yllättävän pitkää, kello läheni jo kymmentä, kun vaivoin sain silmäni auki. Ihana aurinko otti vastaan jo aitan ovelta. VAU, mikä näkymä, ihana pihapiiri ja koiran kirmaus ulos.
Itse toimin sivusta seuraajana, kun neiti hoiti hevoset, kanat, kissat ja navettatyöt. Aika näppärästi hoitikin.
Tämä on elämää, sellaista mutkatonta ja aitoa.
Tälläinen on mun haaveeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti