Lauantai illan mietteitä

taas alkaa loma lähenemään loppua, kääk! Miten nopeasti kaksi viikkoa meneekään. Selkä on vihoitellut koko loman ajan tai itseasiassa jalat, toivottavasti tämä lääkekuuri tehoaa, ennen töiden alkua. Työn täyteinen kevät on taas tiedossa, mutta niinhän se aina on ollut. Mukavia haasteita on tulossa opiskelijoiden kanssa kilpailujen, muotinäytöksen ja top-jakson muodossa. Aikataulutettu kevät tuo kevään nopeasti :o))

Kaikkea ennen näitä on muutto uuteen kotiin, mutta sitäkin ennen on saatettava poika armeijan harmaisiin, jo maanantaina, apua?! Viimeinenkin lähtee ja mä jään yksin, toisin saan hänestä iloa ilta- ja viikonloppu lomille, ennen totaalista irtiottoa äidin luota.

Elämä vie, elämä tuo ja menee eteenpäin - kauhistus(ko), ei vaan näinhän elämän kuuluukin mennä, yksinoloon voi tottua luvattoman nopeastikin.

Mitähän tämä tuleva vuosi tuo tullessaan, sen tietää vain elämällä. Toki jokaisella on omia haaveita tavoitteita ja toiveita, niin minullakin. Lupauksia en anna, en itselleni tai muille, mutta ainakin minulla on haaveita ja tavoitteita, toivon ainakin että yhden saisin toteutettua. Se on nimittäin se, että opin arvostamaan vapaa-aikaani ja pyrin lisäämään elämääni sen liikunnan tuoman ilon ja hyvän fiiliksen tunteen. Näillä pärjää jo aika hyvin, unohtamattani lapsiani, jotka ovat kyllä mulle ne ainaiset ykköset, kuten äideille tapana on.

Monet ovat koonneet kuluneen vuoden tapahtumia blogeihinsa kuvin, näin teen minäkin, joten näihin kuviin ja tunnelmiin mukavaa alku vuotta ystävät.