Tätä tilaa on kestänyt marraskuusta, sitkeästi olen yrittänyt hoitaa sitä kotikonstein, lääkärissä olen käynyt ja hoitoo - ei mitään, vain aika. Näin olen kuullut myös ystäviltäni, joten nyt vaan odotellaan, että aika parantaa haavat.
Olisi niin ihana mennä ja nauttia tuolla pakkas-säässä, mutta lyhyiksi nuo kävelyt jää ja koiralla energiaa kasautuu. Palloleikit eivät riitä näin iltaisia. Otettiin tänään sitten etsi leikkiä paloitetuilla possunkorvilla, se auttoi hetkeksi.
Ai niin, ja pitihän se sitten jälleen todeta, että näin ikää kun pikkuhiljaa tulee, niin hammaskin halkesi eilen illalla. Onneksi nopeaa toimintaa kunnallisessa palvelussa, sain hoitoa jo tänään. Kuinkas ollakkaan, se hammas sai lähötuomion ja nyt sitten ollaan yhtä hammasta köyhempi ja poski turvoksissa. Antiobioottia ja särkylääkettä kehiin ja koiran viereen. Olkoon yöni särytön.
Tässä mä sitten oottelen niitä siankorvan palasia ja kiitettävästi odotinkin.
Lauantaina myöhään iltpäivällä oli pakko päästä tuuleen ja tuiskuun, edelleen Saimaa ja sen rannat ovat illalla kauneimmillaan.
Taas oli hetki sininen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti