Ekat joulukoristeet

Taas on se aika vuodesta, jolloin voi koristaa kotia Jouluun. Ihana taianomainen aika alkaa lähestyä, tunnelmineen, valoineen ja lauluineen, toisin tästä puuttuu se ihana pieni salailu lahjojen muodossa, kun lapset ovat jo vuosien saatossa kasvaneet aikuisiksi. 

Tämä olkoon itselleni pienesti alkusoittoa, mutta ihanasti nämäkin luovat omaa tunnelmaa, tähän alkavaan viikonloppuun!

Mukavaa lumista viikonloppua, ulkoillen, nauttien kynttilöistä ja rentouttavasta olosta.

Lumi peitti maan

Vihdoin lumi peitti maan, mikä tunnelma ja valoisuus tuli kaupunkiin. Vaikkakin kesää kaiholla muistelee, lumi ja pakkanen tekee ihmeitä. Jostain kummasta, joku ihmeellinen virtapiikki iski minuun tänään. Sain komerot ja kaapit ojennukseen, vaikka tuskin koskaan ne kaaoksessa ovatkaan.

Marraskuu on mennyt mielettömällä vauhdilla, niin töissä kuin kotona. Joululoman alkuun alkaa olla tasan 4 viikkoa.Työntäytäyteinen kuukausi alkaa olla viikkoa vaille taputeltu ja osalla opiskelijoita alkaa valmistuminen häämöttämään. Haikeuttako alkaa olla ilmassa, kyllä! Se on jännä juttu, miten omiin opiskelijoihon kiintyy 2,5/3 vuodessa. Kun heidät on saatettu turvallisesti työelämään, omille siivilleen, sama alkaa taas alusta. Kuinkakohan monta ryhmää on käsieni kautta kulkeneet. Hyviä muistoja muistoissa.

Marraskuu on tuonut paljon uutta riemua ihanan koiruuden muodossa. Kun on päivänkin erossa, iskee IKÄVÄ! 

Täytyy sanoa, että oppivainen, kiltti, leikkisä ja helposti koulutettava koiruus Uma on. Mun maailma pyöriin tuon ihanuuden ympärillä tällä hetkellä.

Ja tälläisissä maisemissa on kiva ulkoilla, saimaa on yhtä kaunis, vuodenajasta riippumatta.

Ja maisema ulos oman kodin ikkunasta, lumi ja sen tuoma valoisuus. Tarkka silmäiset havaitsevat torilla jopa joulukuusen. 

Mukavaa torstai iltaa ja nautitaan talvesta.

Tunnelmallista Pyhäinpäivän iltaa

Jälleen hautausmaan kauneus pysäytti, se tunnelma ja kynttilämeri, aina niin koskettavaa. 
Haikeus, ikävä ja muistot koskettavat aina näin marraskuussa. Marraskuuhun mahtuu niin monta tärkeää asiaa, muistoja ja elettyjä tärkeitä hetkiä ja nyt ne ovat muistoja mielessä, sydämmessä.

Elämä jatkuu, muistot säilyvät - Tunnelmallista Pyhäinpäivän iltaa, muistetaan edesmenneitä läheisiä ajatuksin ja kynttilöin.

Rauhallinen hetki

Rauhallinen hetki, ennen päivällistä. Uma nauttii olostaan ja minä tuoksuttelen uunista nousevaa ihanaa ruuan tuoksua. 

Meillä on tänään tarjolla punaviinissä haudutettua lihaa ja seurana kermaperunoita. 


Pyhäinpäivän kunniaksi järjestelin kotia ja nyt voikin nauttia olostaan loppupäivän. Ruuan jälkeen lähdemme haudalle viemään kynttilän ja ihanstelemaan hautausmaan kauneutta, muistellen poisnukkuneita läheisiä. 

Tänään on myös valoa kaamokseen tapahtuma, joten päivän hämärtyessä kynttilät valtaavat lähi korttelit, oman kotimme parvekkeen ja tietenkin kodin.

Aarteeni, lepakkotuoli 70-luvulta, joka on seurannut elämän vaiheitani lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteeni.

Tunnelmallista Pyhäinpäivää.

Tervetuloa ensi lumi.

Näin sateisen, synkän ja viileän sunnuntain kunniaksi sain sentäs parvekkeen(ehkä)talvikuntoon. Odottelin räntä/lumisadetta, ei näkynyt, pah. Vettä tulee taivaan täydeltä, ruska alkaa kadota pudonneitten lehtien jälkeen. 

Nyt alkaa se pimein vuodenaika, jolloin on kiva kääriytyä vilttiin töiden jälkeen, sytyttää kynttilät ja antaa ajatuksen vaeltaa menneeseen kesää, jonne on vielä niin luvattoman pitkä aika. 

Toisaalta on hienoa, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa, jokaisessa on hyvät puolensa, vaikkakin luokittelisin nykyisin enemmän kesäihmiseksi, vaikka syksyn lapsi olenkin. 

Ennen pidin syksystä kaikkein eniten, oli kiva pukea lämpimästi päälle, kulkea raikkaassa syys säässä, luonnon kauneutta katsellen sekä kävelyn päätteeksi mennä lämpimään saunaa ja ottaa sen jälkeen rento olotila. 

Nyt otan sen rennon olotilan ja nautin sunnuntai-illasta ja työnnän vielä työasiat mielestäni, ennenkuin huomisaamu koittaa.

Oonks mä vähän suloinen

Jälleen kävimme saimaan rannalla nauttimassa viileästä syysilmasta. Viileä tuuli järveltä tuntui todella kylmältä, hengitys höyrysi ja lehdet lentelivät, joten koiruuden kirmailu edestakaisin toi ihanaa iloa päivään. Voi miten ihmeellisiä tuulen tuivertamat lehdet olivatkaan, entä pehmeä rantahiekka, johon oli kiva työntää kuono. Tämä oli sitä varsinaista koiran elämää pienine nautintoineen. 

Nuoti lämmitti mukavasti ja mikä fiilis syntyi grillimakkaran tuoksusta. Kyllä luonnosssa oleminen on parasta, mieli lepää ja ajatus rauhottuu.

Uma sai päällensä uuden pulloverin ja mikä olikaan istuskella nuotiota vartioiden, enks mä oo suloinen?

Näillä tunnelmilla on hyvä jatkaa vielä viikonloppu lomatunnelmissa.

Syyslomalla, niin lomalla

Jopa oli kaivattu syyslomaa. 

Vaikka kesälomasta onkin aikaa vain kymmenenviikkoa, syysloma tuli tarpeeseen. Moni varmasti ajattelee, että mikä on opettajien olla, kun on pitkät lomat säännöllisin väliajoin. Sanotaan näin, että raskas/rakas työ vaatii myös lepoa. Opettajien työ ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaikka mukavaa ja antoisaa se on. Vastuu opiskelijoista on suuri, opetan ja ohjaan heitä kohti tulevaa ammattiaan sekä työelämään, sen vaatimuksiin sekä haasteisiin. 

Ammatilliseen kasvuun tarvitaan tukea, rohkaisua, keskusteluja, kannustamista, ohjaamista ja jopa välillä äitinä olemista. Näin reilun kahdenkymmenen opettajavuoden kokemuksella opiskelija aines muuttuu matkanvarrella ja näihin haasteisiin on vastattava.

Yhteiskunnan uudet haasteet luovat opettajille myös paineita, ajassa on pysyttävä, on seurattava trendejä, on sopeuduttava kehitykseen, on kyettävä seuraamaan uusia asioita, on opeteltava uusia asioita sekä jopa vastarinnasta huolimatta minunkin on opeteltava poisoppimista vanhasta ja antaa uuden tulla tilalle. Ehkä tämä työ on juuri sitä rakkaudesta ammattiin/opettajuuteen, sillä elämähän on kokonaisuudessaa uuden opettelua, olkoon se sitten työtä, omaa vapaa-aikaa tai tällä hetkellä koiranpennun arkea, siitä pitää nauttia.

Varsin kaukaa tämä teksti lähti varsinaiseen aiheeseen eli syyslomaan - mutta tänään oli kiva päivä pienen koiruuden kanssa mökillä. Oli ihana huomata, miten Uma nauttia vapaan olosta, kirmaili ympäri metsää ja rantaa. Se oli sitä varsinaista vapauden riemua.

Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että tälläinen ihanuus ilostuttaisi meidän elämäämme näin, on tuo koiruus vaan niin kiva, joka tuo elämään uudenlaisia asioita, vastuuta, iloa ja energiaa.